Ensimmäisenä luonteensa ansiosta, nämä hevoset ovat uskomattomia. Se on kuin hankkisi ison koiran, siitä tulee paras ystävä. Hevoset ovat viisaita, rauhallisia, helposti koulutettavia, mutkattomia, rakastavat miellyttää ihmistä ja haluavat viettää aikaansa meidän kanssa.
Mikä sitten tekee asian helpommaksi joillekin on se, että hevoset eivät vaadi liikuntaa 3-6 päivää viikossa. Mikäli sinulla on aikaa vaikka vain kerran kuukaudessa, käy sekin hyvin, sillä niiden pää kestää myöskin tämän.
Miehet, jotka eivät aikaisemmin ole olleet kiinnostuneita hevosista ovat olleet täysin otettuja. Hevonen on niin rauhallinen, että sen ympärillä uskaltaa pyöriä. Kaiken lisäksi se on kunnon hevonen, iso ja ylväs!
Miehille nämä rodut sopivat mainiosti ratsuksi, mikäli et paina yli 180 kg!
Hevosen ylläpitoon kannattaa varautua isolla heinän kulutuksella. 2 reilua paalia/päivä + väkirehu, mutta ei kuitenkaan sen enempää kuin muillakaan isoilla roduilla.
Varsaa ostaessa pitää muistaa, ettei yliruokitse hevosta. Vaarana on, että hevonen kasvaa liian nopeasti ja luusto ei ehdi kovettua tarpeeksi. On parempi, että varsa saa luvan olla vähän "ruman näköinen" 2 ensimmäistä elinvuotta, näin luusto ehtii kovettua.
Näitä kahta rotua on aina risteytetty, jotta tiettyjä ominaisuuksia siirtyisi rodusta toiseen:
- Shireä on käytetty Clydesdaleen kasvattaakseen korkeutta ja antamaan valkoiset sukat jalkoihin.
- Clydesdalea on käytetty Shireen saadakseen karkeat vuohiskarvat silkkisemmiksi.
Näillä isoilla hevosilla täytyy kiinnittää erityistä huomiota jalkojen hoitoon valtavien vuohiskarvojen takia. Clydesdaleilla ja shireillä (kuten muillakin vastaavilla hevosilla, joilla on isot vuohiskarvat) esiintyy aika-ajoittain "jalkakapia". Se voi näyttää asiasta tietämättömille ihan kuin se olisi riviä, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Ruotsissa tätä olen kuullut tätä kutsuttavan jalkakapiksi. Eräänlainen syyhypunkki on tässä kyseessä. Käytän tässä tekstissä nimitystä jalkakapi Ruotsin mukaan. Se on vaaleata sienimäistä hilsettä/rupea, jota ilmestyy pääsääntöisesti etupolven/takakintereen ja vuohiskuopan välillä jalan takaosaan. Jalkakapi tulee ja menee vuodenajasta riippumatta.
Jos hilse ei ole mennyt kovaksi, lähtee tämä helposti rapsuttamalla. Jos rupia ei ole huomattu ajoissa ja ne ovat liian kovat rapsuttamiseen, kannattaa pehmittää niitä ensin jollain. Kovettunut ja hoitamaton rupi rikkoo helposti ihon. Jos tämä pahenee, alkaa hevosen jalat kutisemaan.
Jalkojen säännöllinen läpikäyminen on parhain "ehkäisykeino", koska silloin jalkakapi huomataan myös ajoissa ja hoidossa päästään helpolla. Puhtaus on tietenkin tärkeää, jotta bakteerit eivät pääse pesimään jalkoihin. Mikäli hevosen jalat kutisevat ja se yrittää purra niitä, potkii jalkoja maahan jne. tulee jalat käsitellä jollain desinfioivalla aineella, joka tappaa tämän syyhypunkin. Tähän on varmasti moni keksinytkin jo oman hoitokeinon.
Jos sinulla on kysyttävää asiasta, ota yhteyttä yhdistyksen jäseniimme, jotta voimme auttaa. Samoin kuin tästä samaisesta aiheesta löytyy jo nykyään netistä paljonkin tietoa. Tupsujalkoja kun on tullut Suomeen jo sen verran monta, että asia alkaa olla yleinen ja monilla voi olla tämä "ongelma" edessä. Henkilökohtaisesti käyn hevosten jalat läpi (="desinfioin") 1-2 kertaa vuodessa/tarpeen mukaan, jolla pyrin ennaltaehkäisemään tätä syyhyä eivätkä hevostemme jalat ole kutisseetkaan. Normaalisti vaan harjaan ja rapsuttelen hilseet pois.